EtusivuAino-KaisaBloginaaNyt/tulevaaTukiryhmäPuheet/kannanototLinkitMedialle Bloginaa Rauhallista Joulua & Onnea ja Voimia Uudelle Vuodelle 2010 ! Kesälomien jälkeen kuntoilemaan? Kesälomien jälkeen, syksyn tullen, koteihin jaetaan Kansalaisopistojen kurssivihkot, ja erilaiset kuntoilukeskukset lupaavat sulattaa kesän grilliherkut vyötäröltä uusien laitteiden avulla sekä erilaisissa ryhmissä. Eräänä sunnuntaina ystäväni pyysi minuakin mukaan pilatekseen paikalliselle kuntoklubille. Innostuin, ja lupasin harkita asiaa. Sukelsin nettisivujen kautta kyseiselle kuntoklubille, josta löysinkin paljon tietoa erilaisista kursseista ja ryhmistä, joihin klubin vuosimaksun maksettuani voisin osallistua. Etsin kuumeisesti kuntoklubin sivuilta hinnastoa. Hinnasto löytyi kuin löytyikin monen klikkauksen ja googlauksen jälkeen, Tutkin hinnastoa suurennuslasin avulla ja totesin vihdoin, ettei minulla olisi varaa kuntoilla. Jäseniltään klubi velvoittaa sitoutumista vuodeksi ja ystävällisesti veloittaa jäsenmaksun suoraveloituksena jäsenen tililta joka toinen viikko; 28,95 euroa. Vuosimaksuksi jäsenyydelle kuntoklubiin siis tulee 752,70 euroa. Olen tähän asti harrastanut lenkkeilyä, ja uskon, että se saa riittääkkin toistaiseksi. Minulla ei vain ole varaa kuntoklubin jäsenyyteen. Jatkossakin aijon olla tarkkana, mihin sitoudun ja kuinka pitkäksi aikaa, ettei ikäviä yllätyksiä satu. Irtisanoutuminen 15.6.2009 Irtisanoutumiseeni ei liity mitään dramatiikkaa. Irtisanouduin tänään vakituisesta työsuhteestani Riihimäen terveyskeskuksesta. Olen kypsytellyt asiaa koko kevään virkavapaus aikanani, ja viikonloppuna tein lopullisen päätöksen. Olen pohtinut asiaa monen henkilön kanssa, joten teko on harkittu. Olen tehnyt terveyskeskuksen vuodeosastolla kolmivuorotyötä, pyörittänyt perheeni arkea ja hoitanut siinä rinnalla lukuisia luottamustoimia. Olen antanut radiohaastatteluita liinavaatevarastosta ja puhunut toimittajien kanssa osastonhoitajan huoneessa. Olen anonut virkavapaata, ja vaihtanut työvuoroja työkavereiden kanssa, hyvällä ja pahalla. Ikimuistoisen yön valvoin osastolla lennettyäni ensin aamulla Ouluun ja illalla Helsinkiin kun kävimme Puhakan ja Korhosen kanssa valitsemassa uutta piirityöntekijää Vasemmistoliitolle. Tein irtisanomispäätöksen kunnioituksesta työkavereitani kohtaan. On paljon reilumpaa, että työtä osastolla tekee henkilö, joka tekee työtä osastolla, eikä huitele ajatuksissaan jo illan kokouksessa tai viikonlopun seminaareissa ja kysele vuoronvaihtoja joka käänteessä. Yhtälössä kolmivuorotyö, politiikka ja perhe joku häviää aina. Nyt olen asettanut arvoasteikollani tärkeimmäksi perheen ja politiikan. Meidät suomalaiset kasvatetaan lapsesta asti niin, että kun saat vakituisen toimen tai viran, niin siinä pysytään loppu elämä. Virkavapausaikana tein eurovaalikampanjan lisäksi sijaisuuksia vanhainkotiin, päiväkotiin ja sairaalaan. Aijon jatkaa sijaisena, myös vanhassa työpaikassani. Siksi en edes tyhjentänyt vaatekaappiani. Viimeisen viikon Vaali Valvomiset Sama toistuu aina. Oli kyseessä sitten kunnallisvaalit, eduskuntavaalit  ja nyt, Euroopan Parlamentin vaalit. Ehdokas Pekonen ei pysty viimeisellä viikolla nukkumaan. Mielessä pyörii samat kysymykset. Miksi lähdin ehdolle, saanko yhtään ääniä ja onko elämää vaalien jälkeen. Lähdin ehdolle tietenkin siksi, koska haluan olla vaikuttamassa yhteiskunnallisiin asioihin ja siihen että Eurooppaa pystytään muuttamaan sosiaalisempaan ja entistä parempaan suuntaan niin, että se palvelisi paremmin kansalaisia eikä yksinomaan markkinataloutta. Saan varmaan yhtään ääniä, koska tukiryhmässäni on paljon ihania ihmisiä ja ystävät ja suku ovat luvanneet olla tukenani. Jokainen ääni minulle, on ääni paremman Euroopan puolesta! Ja elämä jatkuu vaalien jälkeenkin, vaikka maanantaina olo voi olla hieman tyhjä. Minut nimettiin ehdokkaaksi marraskuussa ja siitä lähtien olen ajatellut ehdokkuuttani päivittäin. Mutta unta en silti saa. Ehkä makeimmat unet nukunkin maanantain vastaisen yönä. Unessa Brysselin koneeseen? Näin unta, jossa olimme lähdössä puoluesihteeri Sirpa Puhakan kannsa jonnekkin. Ilmeisesti pidemmälle matkalle, sillä tavaraa oli paljon. Sirpa kehoitti minua pakkaamaan unessa myös uimapuvun mukaani! Europarlamenttivaalien ennakkoäänestys on käynnistynyt. Ihmiset ovat käyneet ahkerasti äänestämässä, tai ainakin ahkerammin kun viisi vuotta sitten. Ehkä ihmiset ovat kuitenkin heränneet parlamenttivaalien tärkeyteen. Päätöksillä, joita tehdään Brysselissä on suuri merkitys kansalaisten arkeen. Itse olen kehoittanut ihmisiä menemään uurnille, etenkin jos nykymaailman meno ärsyttää. Vain äänestämällä voi vaikuttaa siihen, että muutos todella tapahtuu! Aurinkoista äitienpäivää 2009 On tänään päivä äitien, sitä unohtanut en. Kas äidille kortin tein, jonka aamulla jo vein. Ja vaikka onkin kylmä sää, kortti häntä lämmittää. On tänään päivä äitien, päivä iloinen. Runo Väinön (8) kortista. Tänään saan viettää äitienpäivää lasteni kanssa. Mukava tauko kesken kovan vaalityön. Menemme koko perhe katsomaan fudispeliä, jossa Toivo pelaa. Äitini on luvannut tehdä ruoat, ja mummo keittää kahvit. Ehkäpä ajelemme vielä illalla Lahden mummoa tervehtimään! Vappu 2009 Tänä vuonna vietin työväen vappua Hämeessä. Ehdin vappumarssille, ja puhumaan niin Riihimäelle, kuin Lopen Launosiin. Oheessa linkki puheeseeni. Vappupuhe 2009 Moskovanpataa yleisön pyynnöstä Vasemmistoliitto avasi viikonloppuna upeat eurovaalisivustonsa jossa kaikki Vasemmistoliiton eurovaaliehdokkaat esitellään perinpohjin, upeiden kuvien kera. Minun lempiruoakseni on sivustolla ilmoitettu Moskovanpata, ja sen jälkeen olenkin saanut monia yhteydenottoja ja kyselyitä liittyen Moskovanpataan ja sen reseptiin. Näin se politiikka ihmisiä kiinnostaa... Kaikestahuolimatta, päätin julkaista reseptin blogissani. Kerrottakoon vielä, että alunperin resepti on leikattu Helsingin Sanomista ja reseptin on kirjoittanut Mysi Lahtinen Ja näitä tarvitset; 3 sipulia 3 venäläistä suolakurkkua voita 3 rkl hunajaa 2 tl rouhittua mustapippuria ripaus cayannepippuria 1 kg naudan (sisä)paistia 3 rkl vehnäjauhoja 4-5 dl voimakasta lihalientä 150g Aura-juustoa 240g smetanaa Kuori ja silppua sipulit. Silppua myös kaksi suolakurkkua ja pane kurkunpalaset siivilään valumaan. Säästä liemi. (kurkut eivät yleinsä ole kovasti valuttaneet nestettä, joten olen jättänyt tämän vaiheen väliin, ja hyvää tulee silti...) Sulata padassa voi. Paistele sipuleita siinä viitisen minuuttia. Lisää hunaja. Sekoita hyvin ja lisää suolakurkku. Paista ahkerasti käännellen toiset viisi minuuttia. Lisää musta- ja cayannepippurit. Paista vielä vähän aikaa, jotta pippurit ehtivät herätä. Vedä pata sivuun liedeltä ja peittele kannella. Kuutioi paisti. (Riihimäellä K-Market Vuorisen lihatiskin palvelualttiit myyjät kuutioivat lihan aina puolestani) Paista pieni erä kuutioita kerrallaan pannulla voissa kauniin ruskeiksi. Kaada lihat pataan sipulin ja suolakurkun seuraksi. Huuhtele pannu vesitilkalla ja kaada tilkkanen pataan. Ripottele vehnäjauhot lihakuutioiden päälle. Sekoita ainekset. Lisää lihaliemi ja sekoita taas. Murustele juusto liemeen. Sekoittele kunnes juusto sulaan. Lisää lopuksi smetana. Laita kannella peiteltynä 200-asteiseen uuniin noin tunniksi. Alenna lämpö sitten 150 asteeseen ja kypsennä ruokaa vielä toinen tunti, tai niin kauan kun liha on kypsää. Ota kansi pois padan päältä ja anna ruoan olla uunissa vielä sen aikaa, että pinta saa väriä ja kastike kiehuu kasaan. Silppua kolmaskin kurkku ja ripottele se kastikkeen päälle. Tarjoa keitettyjen perunoiden tai riisin  kanssa. Hyvää Naistenpäivää 8.3.2009 Miksi maailman johtopaikoilla on niin vähän naisia? Miksi naisen osa on olla vain yhteiskunnan tukisukat? Jos kannan puolet vastuusta tahdon saada myös puolet vallasta! Tahdon toteuttaa itseäni naisena haluan palkkani kokonaisena!!! Varkaita Hakaniemessä Lähdin perjantaina Terveyskeskuksen yhteistyötoimikunnan tukemalle retkelle katsomaan hyvän ystäväni Janne Katajan tähdittämää esitystä; Spede ja kumppanit Koska retki oli työpaikan tukema, tuli hinnaksi lippuineen ja matkoineen 20 euroa! Matkaan lähti kaksi bussillista iloista väkeä, mukaan lukien vanhempani sekä isovanhempani. Nautin esityksestä ja upeista roolisuorituksista, vaikka saatan ollakkin jäävi kehumaan Riitta Väisästä esittänyttä Niina Lahtista, veljeni avovaimoa. Niina on ihana. Esityksen jälkeen juoksimme Hakaniemen torilla parkissa olleeseen bussiin kylmissämme, sillä olimme jättäneet takit autoon, säästääksemme aikaa narikka jonotuksilta. Idea osoittautui kuitenkin huonoksi. Esityksen aikana bussiin oli murtauduttu, ja kuskin navigaattorin lisäksi takkini oli viety. Niin oli monen muunkin! Takin menettäminen ei sinänsä kuullosta niin kamalalta, mutta minä olin saanut upouuden Joutsenen untuvatakin vanhemmiltani kolmekymppis lahjaksi. Porukka oli väsynyttä, mutta kaikesta huolimatta tilanne säilyi bussissa rauhallisena. Kukaan ei menettäny hermojaan, vaikka poliisien tuleminen paikalle kestikin jokusen tovin. Matkalla Riihimäkeen asia jo huvitti, mutta kylmä kyyti bussilta kotiin sai suupielet kääntymään alaspäin. Pakkasessa oli kurja matkustaa teatterivaatteissa. Toivottavasti vaatteet päätyivät hyvään käyttöön, niitä tarvitseville. Vuodeosastolta Päiväkotiin Jäin maanantaina 2.3.2009 virkavaalle vakituisesta toimesta Riihimäen Terveyskeskuksesta maanataina. Syynä politiikan harrastaminen. Harrastus käy tällä hetkellä työstä, ja jostain on tingittävä. Selvää on tietenkin se, että perhe on etusijalla, joten työ saa nyt odottaa. Jostain on rahaa kuitenkin saatava, sillä luottamustehtävistä maksettava korvaus ei ketään elätä. Hoitoalan koulutuksesta on kuitenkin se hyöty, että töitä voi tehdä monipuolisesti. Niinpä ilmoitin itseni kaupungin sijaislistalle, sinne sun tänne. Viikko muodostui virkavapaasta huolimatta kiireiseksi. Kokouksia ja puhetilaisuuksia ja loppu viikosta ensimmäinen keikkatyö. Päiväkotiin. Työpäivä oli hauska, leikkiä, ulkoilua, ruokailua ja lepohetki. Vaikka päivä olikin hauska lasten kanssa, niin se oli raskas. Vastuu pienistä ihmisistä ja heidän kasvatuksestaan on suuri. Päivän aikana ehti syntyä monta ristiriita tilannetta. Kuuntelin kauhuissani, kun päiväkodin henkilökunta kertoi minulle huolistaan. Edellisenä päivänä ko. päiväkodista puuttui viisi hoitajaa. Flunssa-aalto meneillään. Kun viisi ihmistä puuttuu henkilökunnan vahvuudesta, eikä kenellekkään saada sijaisia, ei voida puhua enään laadukkaasta hoidosta, saati toteuttaa varhaiskasvatus suunnitelmaa. Kyse on selviytymisestä. Lasten kanssa on vain selviydyttävä tilanteesta toiseen! Onneksi lapset ovat sopeutuvaisia eivätkä häiriinny poskeen kuivuneesta tomaattikastikkeesta tai huomaa ohjatun toiminnan, esim. askartelun puutetta, mutta aikuista se ahdistaa. Hoitajat kouluttautuvat työhönsä tehdäkseen työnsä mahdollismman hyvin. Ei ihme, että työntekijät väsyvät, kun päivät saattavat työpaikalla olla lähes kaaosta! Kaikesta huolimatta olen kiitollinen päivästä ja mahdollisuudesta tutustua päiväkotielämän todelliseen arkeen! Kaupunginhallituksen pöydänympärillä näistä kokemuksista on vain hyötyä. Kuka Sinun asioistasi päättä? Sunnuntaidepaatissa (HeSa 8.2.09) Timo J. Tuikka kirjoittaa, että politiikka on liian arvokasta jätettäväksi ammattipolitiikoille. Olen aivan samaa mieltä. Samalla voi esittää kysymyksen, kuka Sinun asioistasi päättää? Läpileikkaus eduskunnasta ei ole totuus suomen kansasta. Eduskuntavaaleissa äänestetään mieluiten ihmisiä, jotka ovat korkeasti koulutettuja tai kokeneita poliitikkoja. Myös vaaleihin käytetty rahasumma vaikuttaa jonkinverran valituksitulemiseen. Lopputulema on, että yksinhuoltajat, työttömät ja matalapalkkaiset ihmiset jäävät ilman paikkaa eduskunnassa, ja eliitti päättää koko suomen asioista. Osallistun parhailla sosiaali- ja terveysministeriön järjestämälle Hyvä Suomi 2020- kurssille. Kurssin ensimmäinen osa järjestettiin Helsingissä tammikuun lopulla. Kurssilla on puhuttu paljon, ja asiaa. Yhdeksi kärkiaiheeksi on noussut eläkeikä. Monessa puheenvuorossa käy selväksi, että suomesta loppuu työntekijät, ellei eläkeikää koroteta pian. Edes työperäinen maahanmuutto ei enään korjaa asiaa. Kurssilla Valtionkonttorin pääjohtaja Timo Laitinen rohkenikin kysyä, miksi suomessa on herätty tähän asiaan vasta nyt? Hyvä kysymys! Perusteluina eläkeiän korottamiselle on mm. se, että suomalaiset valmistuvat ammatteihin entistä myöhemmin, tai jatkavat opintojaan läpi elämän. Suomalaisten keski-ikä vain nousee. Tällä hetkellä 35-v suomalaisen naisen oletettava elinikä on jopa 90-vuotta. Professori Marja Jylhän miettein, ihminen siis muuttunuu yhteiskunnalle kannattamattomaksi eläköidyttyään. Ymmärrän huolen. Eläkeikää ei kuitenkaan saa nostaa niin yksiselitteisesti, ja kaikilla. Duunari, joka valmistuu ammattiin toisenasteen oppilaitoksesta n.20-vuotiaana ehtisi tehdä huikean viidenkymmenenvuoden työuran, mikäli hän pääsisi eläkkeelle 70 vuoden iässä. Ihmisillä on erilainen fysiikka ja terveys. Toiset duunit ovat vain fyysisesti toisia paljon raskaampia. Nämä seikat on ehdottomasti otettava huomioon uutta eläkeikää päätettäessä. Samalla kun olemme huolissamme suomalaisten ikääntymisestä voimme pohtia kuka oikeasti päättää asioistamme? Katkera, vasemmistolainen Aino-Kaisa? Tuore opetusministeri, kokoomuksen Henna Virkkunen toteaa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, että "vasemmistopuolueet ovat katkerien ihmisten puolueita, ja kateellisia muiden menestymisestä..." Virkkunen itse pohtii jutussa, onkohan se hieman ikävästi sanottu. Mielestäni väite on todella törkeä. Olen vasemmistolaisesta kodista ja vanhempani ovat olleet aina aktiivisia poliittisesti. Itse koin "poliittisen heräämisen" ollessani hoitovapaalla kuopukseni kanssa, kun minulla oli ideoita, ajatuksia ja mielipiteitä mm. lapsiperheiden asioista. Minua pyydettiin mukaan kunnallisvaaleihin ja tajusin, että näin voin vaikuttaa asioihin. Vasemmistolaisesta kodista huolimatta tutkin vaihtoehtoja. Mikä on minun puolueeni? Vasemmistoliitto sopi arvoihini parhaiten. Minuun kolahti lause "Pienen puolella". Jos olen Pienen puolella, ajattelen lapsia ja lapsiperheitä, ajattelen myös tasa-arvoa ja haluan olla edistämässä sen toteutumista. Haluan pitää huolta ihmisistä ja heidän oikeuksistaan, vaikka he eivät itse siihen kykenisi. En ole kateellinen ihmisille, jotka menestyvät, mutta en myöskään hyväksy sitä, että ihmiset jaetaan niihin, joilla menee todella hyvin ja niihin, jotka voivat huonosti. Mielestäni jokainen ihminen on arvokas, ja jokaiselle on annettava mahdollisuus. Se, että olen solidaarinen ja empaattinen, tekee minusta ministeri Virkkusen mielestä katkeran vasemmistolaisen naisen. Loikkareita tähtikartalla Heti kunnallisvaalien jälkeen, viime syksynä, Riihimäen Sosiaalidemokraatit arvioivat Riihimäen Vasemmistoliiton menestyksen  johtuvan siitä, että harjoitamme inhimillistä, ihmisläheistä politiikkaa. Arvion jälkeen kerroin julkisesti, ettemme ole äärivasemmistolainen puolue ja pyrkimyksenämme on olla lähellä ihmistä sekä kuntalaisen asialla. Arvostelin myös demareiden oikeistolaista linjaa Riihimäellä. Arvioni ei tainnut osua kovin kauas. Viime sunnuntaina paikallislehti Aamuposti julkaisi leikkimielisen "Riihimäen poliittinen avaruus" kartan. Kartta syntyi valittujen valtuutettujen vaalikonevastauksien perusteella. Valtuutetuista oli tehty hienoja tähtikuvioita. Huomasin, että suuremmista ryhmistä vain Vasemmistoliiton valtuustoryhmä muodosti yhtenäisen "Punainen otava"- nimisen tähtikuvion. Sen sijaan demari ryhmästä moni löytyi piirretyn akselin oikealta puolelta ja olipa muutama Kokoomuksen edustaja ajautunut akselin vasemmalle puolelle. Kartan perusteella Riihimäellä tehdään hyvää yhteistyötä, yli puoluerajojen. Riihimäen uusi kaupunginvaltuusto kokoontui ensimmäistä kertaa eilen, maanantaina 19.1.2009. Ensimmäisenä havaitsimme, että demari ryhmä oli menettänyt jälleen yhden jäsenen. Sari Jokinen oli siirtynyt Kokoomuksen ryhmään suivaannuttuaan lautakuntapaikka jaosta. Aamupostissa Jokinen kuitenkin kertoi, ettei hänellä ole ideologisia ristiriitoja demareiden kanssa. Minun käsitykseni mukaan kuitenkin Kokoomuksen ja SDP:n ideologiat eroavat toisistaan paljon ja ihmettelenkin miten demari-ideologialla voi toimia Kokoomuksen ryhmässä.  Viime syksynä näimme jo Ahti Niemisen loikan demareista Kokoomukseen. Olen pohtinut loikkauksia paljon. Eilenkin, kun Vasemmistoliiton kannatus painui gallupeissa pohjamutiin, jopa alle Perussuomalaisten. Jospa ajattelisinkin vain omaa etuani, ja loikkaisin? Entä jos koko Vasemmistoliitto katoaa? Turvaisin asemani loikkaamalla nyt demareihin tai Vihreisiin! Minut on valittu valtuustoon Vasemmistoliiton listalta. 544 riihimäkeläistä antoi minulle äänensä. En mennyt valtuustoon tavoittelemaan omaa etuani, vaan ajamaan muiden etua. Niiden ehkä, joilla ei ole siihen mahdollisuutta itsellä. Luottamuksen osoituksena minua kohtaan Riihimäen Vasemmistoliitto esitti minua myös hallitukseen, ja tulin valituksi. Tästä on ilo jatkaa työtä Riihimäen ja riihimäkeläisten hyväksi, Vasemmistoliiton edustajana. Aino-Kaisa Pekonen | 040-5253889 | TÖYRYKATU 11, 11100 RMK